Vauva tarvitsee varhaista vuorovaikutusta ja hyvinvoivat vanhemmat! Miten hyvinvointialueella turvataan riittävät raskausajan ja lapsuuden  tukipalvelut. 

Oman työni kautta olen viime aikona pohtinut sitä kuinka paljon on niitä ihmisiä ja perheitä, jotka jotka jäävät ilman riittävää apua yhteiskunnassamme. Olemme nähneet, että mielenterveydenhaasteet ovat lisääntyneet ja myös perheiden pahoinvointi. Neuvolaresursseista on säästetty aivan liikaa viime vuosina  ja perheet kotiutuvat yhä nopeammin sairaalasta. Näen usein omassa työssäni kätilönä, kuinka ongelmat ovat pääseet jo aivan liian pitkälle ennenkuin niihin ongelmiin puututaan. Kun synnytyksen jälkeen käynnistetään selvitys tuen tarpeesta, olemme usein liian myöhässä. Se vaatii monialaista yhteistä yli sektorirajojen ja aitoa kohtaamista löytää perheille toimivat tuen muodot yhdessä sosiaalitoimen kanssa. Haluan, että myös vauvojen ja perheiden ääni tulee kuulluksi hyvinvointialueiden käynnistyessä.

Vauvalla on syntyessään luonnollinen tarve ja kyky sekä olla vuorovaikutuksessa. Ensimmäisissä ihmissuhteissa vauva oppii, minkälainen hän on, minkälaisia muut ihmiset ovat, miten hänen läheisensä kohtelevat häntä ja miten hän itse vaikuttaa heihin.Jotta lapsi kasvaa ja kehittyy suotuisalla tavalla, hän tarvitsee ympärilleen läheisiä ja pysyviä ihmissuhteita. Toimiva ja vastavuoroinen vuorovaikutussuhde on välttämätön välttämätön lapsen tunne-elämän kehittymiselle. Onkin ensiarvoisen tärkeää, että mahdolliset ongelmat niin äidin kuin molempien vanhempien ja vauvan välisessä vuorovaikutuksessa huomataan ajoissa, jolloin ennaltaehkäistään suurempien ongelmien syntyminen.

Vuorovaikutus lapseen alkaa jo raskausaikana, joten erityisesti huomio tulisi kiinnittää äidin ja myös molempien vanhempien hyvinvointiin ja jaksamiseen riittävän ajoissa. Joskus raskauden aikaiset tunteet saattavat yllättää voimakkuudellaan ja äitiys ja vanhemmuus voivat tuntua arvaamattomalta ja pelottavalta. Hyvin sujuvan raskauden aikana mielikuvien luominen lapsesta on luontevaa, kuitenkin voimakkaat kielteiset tunteet ovat yllättävän kauaskantoisia ja saattavat vaikeuttaa äidin ja lapsen kiintymyssuhteen kehittymistä.Kiintymystä syntyvään vauvaan saattaa vaikeuttaa useat seikat kuten päihteiden käyttö, alakuloisuus tai masentuneisuus, heikko sosiaalinen tuki tai jopa äidin negatiiviset kokemukset omasta lapsuudestaan.

Äiti käy raskauden aikana useasti neuvolassa, joten se on otollisinta aikaa havaita tuen tarve. Kuitenkin neuvopalveluiden resursseista on viime aikoine säästetty aivan liikaa ja usein neuvolakäynneillä keskitytään liikaa mittaamiseen. Myös miehet jäävät käynneillä aivan liian vähälle huomiolle, sillä nykyinen järjestelmämme keskittyy äitiyden haasteisiin. Vanhemmuus ja äitiys ovat herkkiä aiheita, eikä epäonnistumiselle anneta yhteiskunnassa tarpeeksi tilaa. Äidin ja myös puolison voi olla vaikea myöntää, että heillä on haasteita vuorovaikutussuhteen luomisessa vauvaan tai vanhemmuuden rakentumisessa. Näistä syntyy helposti häpeää, stigman ja huonon vanhemman leiman pelossa he voi kokea haastavana avun hakemisen, minkä takia jäävät helposti tukipalveluiden ulkopuolelle. Vanhemmat saattavat ajatella, ettei omat haasteetäitiydessä tai Vanhemmuudessa ole tarpeeksi suuria, jotta he voisivat saada tukea elämäntilanteeseensa. Kuitenkin kiintymyssuhdetta voidaan vahvistaa neuvolan tukitoimin raskausaikana.

Olisi siis äärettömän tärkeää, että odottaville äideille ja kuin koko perheelle myös synnytyksen jälkeen pystyttäisiin tarjoamaan entistä enemmän matalan kynnyksen ennaltaehkäisevää tukea äitiyshuollon ja lastenneuvolapalveluiden lisäksi. Tällä varmistettaisiin äidin ja koko perheen jaksaminen sekä lapsen turvallinen kasvu ja kehitys. Diagnoosivapaita matalan kynnyksen palveluita tulisi järjestää enemmän jokaisella niin terveydenhuollon kuin sosiaalialan osa-alueella sekä lisätä niiden näkyvyyttä, jotta ne tavoittaisivat tuen ulkopuolelle jäävät henkilöt. Tätä kautta tehdään yhteiskunnallisesti merkittävää työtä ja ehkäistään suurempien ongelmien syntymistä.