Vauva- ja lapsiperheköyhyyttä vähennettävä

Suomella on pitkä köyhyyshistoria, joka heijastelee yhä häpeän tunnetta aiheen ympärillä. Vähävaraisuus on kokemuksellista myös tunteiden tasolla. Köyhyydestä johtuva eriarvoistuminen on edelleen yksi aikamme vaikeimmista ongelmista. Suomessa on noin 120 000 pienituloisessa perheessä ja syrjäytymisriskissä elävää lasta. Rahanpuute rajoittaa heidän elämäänsä, harrastuksiaan ja sosiaalisia suhteita. Köyhyys periytyy ja haavoittaa useita sukupolvia. Heikoimmassa asemassa ovat yhden huoltajan taloudet.

Minua huolettaa, että köyhässä perheessä elää arviolta joka kymmenes lapsi Suomessa ja tilanne on nopeasti pahenemassa johtuen tämänhetkisestä ruuan ja energian hinnan nopeasta kallistumisesta. Tämä tiputtaa uusia perheitä köyhyyteen arviolta 13000 uuden perheen verran vuodessa.

Lapsiperheen köyhyydellä on jopa elämänmittaiset vaikutukset lasten elämään. Taloushuolet koskettavat toki koko perhettä, mutta kaikkein vaurioittavinta on vauvaperheiden köyhyys, joka näkyy lasten elämässä muita yleisempinä mielenterveys-, päihde- ja syrjäytymisongelmina.

Lapsen 1 000 ensimmäistä päivää aina odotusajasta lähtien on ainutlaatuista aikaa, jolloin tapahtuu nopeaa kognitiivisten ja vuorovaikutuksellisten kykyjen kasvua ja kehitystä. Kamppailu talousvaikeuksien kanssa aiheuttaa vanhemmassa stressiä ja ahdistusta ja heijastuu jaksamiseen, ja sitä kautta lapsen ja vanhemman väliseen vuorovaikutukseen. Jos mieli täyttyy taloushuolista, voi olla vaikeaa vastata lapsen tarpeisiin. Samalla voi olla vaikeaa nähdä huolten yli tai iloita asioista, jotka eivät maksa mitään.

Olen huolissani siitä, että pitkittynyt kriisi on vaikuttanut syvästi jo valmiiksi heikommassa asemassa olevien terveyteen ja hyvinvointiin. Huoli yhteiskunnan eriarvoistumisesta ja polarisaatiosta onkin suuri, sillä hintojen nopea nousu iskee pahiten jo valmiiksi kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin. Ongelmat ovat näkyneet niin, että uusia lapsiperheitä on tullut esimerkiksi ruoka-avun ja lapsiperhejärjestöjen jakaman avun piiriin. Vaikka sekä järjestöjen että kuntien järjestämä tuki ja palvelut ovat perheille erittäin tärkeitä, niillä on mahdotonta korvata perhe-etuuksien jälkeenjääneisyyttä.

Erityisesti pikkulapsiperheiden toimentulon vahvistaminen esimerkiksi lapsilisää korottamalla alle 3 vuotiailla olisi koko yhteiskunnan kannalta viisasta. Lapsilisäjärjestelmää tulee kehittä sillä nykyjärjestelmässä on hankalaa päättää, kenelle korotus kuuluu ja kenelle ei. Tämä myös kohdentaisi lapsilisiä paremmin pienituloisimpiin yksinhuoltajaperheisiin.

On päätösten aika - pikkulapsiperheiden taloudellista toimeentuloa tulee vahvistaa.

Seuraavalla hallituskaudella tulee sitoutua entistä paremmin vähävaraisten perheiden elämää helpottavaan perhepolitiikkaan ja harrastusten tukemiseen tarvitaan uusia rakenteita. Satsaukset lasten ja perheiden hyvinvointiin ovat erityisesti tärkeitä hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamisen näkökulmasta. Perheille tulee tarjota nopeammin matalalla kynnyksellä varhaista tukea. Lapsi- ja perheystävällisessä Suomessa lasten oikeuksien toteutumisesta tulee huolehtia sekä tukea perheitä eri tilanteissa alkaen jo ajasta ennen lapsen syntymää.

"Mitä parempaa huolta yhteiskunta pitää aikuisista, sitä paremmin voivat myös lapset ja nuoret."