Omaishoidolla on väliä!

Paljon tuodaan esiin, kuinka tärkeää työtä omaishoitajat tekevät, mutta missä oikeasti arvostus näkyy?Kauniissa lauseissa vai todellisessa tuessa, joka on määritelty jokaisen omaishoitajan ja hoidettavan yksilölliset tarpeet huomioon ottavaksi.

Olin itse vuosia lapseni omaishoitaja raskaiden syöpähoitojen ajan sekä edesmenneelle äidille, vaikka virallista omaishoidonkorvausta siihen en saanutkaan. Omalla kohdalla oli räikeitä epäkohtia joita en silloin itse edes ymmärtänyt. Vasta jälkeenpäin on tajunnut, kuinka väärin silloin toimittiin. 

varsinais- Suomen hyvinvointialueella  omaishoidon kriteerit päivitettiin yhteneväisiksi ja omaishoitoa on kehitetty osana Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmaa. Muun muassa omaishoidon moninaisuus, ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittaminen sekä toimintamallien yhtenäistäminen on kehittämisen pääosassa. Omaishoitoa tulee arvioida ja resursoida siihen riittävästi.

Tulevilla hyvinvointialueilla tulee olla selvä käsitys alueen omaishoidon kokonaistilanteesta ja tuen tarpeista. Erittäin tärkeää, on omaishoitoperheiden osallisuuden vahvistaminen sekä ennakoivien palveluiden lisääminen. Myös omaishoitajat tarvitsevat palveluohjausta yhdenluukun periaatteella. Omaishoitajilla tulee olla nimetty omatyöntekijä, joka toimii omaishoitajan ja koko perheen rinnalla kulkien. Omatyöntekijä luo turvaa ja helpottaa omaishoitajan arkea. Alueelliset omaishoidon toimintamallit turvaavat yhdenvertaisemmat ja paremmin koordinoidut palvelut. Palvelutarpeen arvioinnissa kiinnitetään jatkossa enemmän huomiota omaishoidettavan lisäksi myös omaishoitajan ja muiden läheisten tarvitsemiin palveluihin ja tukeen. Omaishoitajille tulee antaa riittävästi tukea ja ohjata heitä tehtävässään. Entistä vahvemmin tulee kiinnittää huomiota kuntoutukseen ja lääkehoitoon sekä omaishoitajien terveys- ja hyvinvointitarkastuksissa esiin nousseisiin palvelun ja tuen tarpeisiin.

Omaishoidon tuen kriteereitä pohdittaessa, on tuen myöntämisperusteissa tärkeää huomioida entistä paremmin yksilölliset tarpeet ns. erityiset omaishoitotilanteet, joita ovat erityislapsiperheiden, muistisairaan, ikäihmisen, päihde- ja mielenterveyskuntoutujien omaishoito. Kun suurin osa tuensaajista on ikäihmisiä, saattaa moni lapsen omaishoitaja jäädä väliinputoajaksi. Lasten omaishoidonkriteereissä on tärkeää huomioida lapsuuden ainutlaatuisuus. Monet omaishoitoperheet, joissa omaishoidettavana on lapsi kokevat nykyisin jäävänsä yksin omaishoidon tilanteessa.Tietoa erilaisista palveluista ja omaishoidon tuen hakemisesta on vaikea löytää. Palveluverkostot saattavat olla laajoja ja hajallaan, palveluita on vaikea saada ja erilaiset hakumuodot työllistävät raskaassa elämäntilanteessa.

Hyvinvointialueilla päätetään alueen omaishoidon tuen taso. Taloudellisen tuen ja palveluiden on oltava suhteessa omaisen antaman hoivan vastuuseen ja sitovuuteen, porrastukset tuenmäärässä tulee olla perusteltavia. Tuen määrän tulisi olla sellainen, että sen avulla on mahdollista jäädä omaishoitajaksi ilman taloudellista huolta toimeentulosta. Usein omaishoidon sitovuus ja vaativuus ratkaisevat tuen myöntämisen. Omaishoidon tuen kartoituksessa ja seurannassa on otettava käyttöön uusia arviointimittareita juuri omaishoitajan tilanteen kokonaisvaltaiseen kartoitukseen ja ennakoivan tuen tunnistamiseen heti alussa, kuin myös omaishoitajamatkan varrellakin. Näin voidaan aidosti perustella, että tukipäätös perustuu kriteereihin. On todella surullista, että nykyisin näitä päätöksiä pyritään olla myöntämättä, kun määrärahat ovat loppu.

Jatkossa hyvinvointialueella tulisi ottaa käyttöön alueellinen arviointi- ja valmennusjakso malli, jossa lähdetään liikkeelle omaishoidon tunnistamisesta aina omaishoitotilanteen päättymiseen. Omaishoitovalmennuksen olisi ihanteellista alkaa jo heti ensimmäisessä tapaamisessa, kun omaishoidon tuen hakemuksen jälkeen tehdään arviointikäynti palvelutarpeen arvioimiseksi. Valmennus jatkuu yhteisesti järjestettävillä omaishoidon ensitietopäivillä, joka tulee olla kaikille saatavilla.

Jatkossa hyvinvointialueiden tulee pystyä järjestämään omaishoitajalle sopimuksen mukaiset lakisääteiset vapaapäivät. Nykyisin omaishoitajan vapaapäivät (3pv/ kk) suositellaan pidettäviksi kuukausittain, mutta mielestäni niitä tulee voida käyttää myös jälkeenpäin esim. saman kalenterivuoden aikana. Jolloin omaishoitajankin on mahdollisuus irtautua esim. lomamatkalle. Eihän kukaan muu kuin omaishoitaja tee työtään näin vähillä lomapäivillä. Jatkossa perhehoidon tai ammatillisen perhehoidon tulee olla todellinen vaihtoehto omaishoidon vapaiden järjestämiseksi. Tarve tälle vaihtoehdolle järjestää omaishoidon vapaat on ilmeinen, sillä näin yhä useampi omaishoitaja voisi viettää kauan kaivattuja lepohetkiä.

Tulevaisuudessa työssäkäynti ei saa olla ensisijaisesti esteenä omaishoitajuudelle. Mahdollisuus työn ja perheen yhteensovittamiseen on tärkeä pitkäaikaissairaan tai vammaisen lapsen vanhemmalle tai vakavasti sairastuneen omaiselle, jotta hän voi huolehtia niin työstään, toimeentulostaan ja läheisensä hoidosta. Usein keskimmäisessä omaishoidontuen maksuluokassa todetaan, ettei omaishoitaja voi pääsääntöisesti olla työssä tai opiskella kodin ulkopuolella. Tämä tulee mielestäni muuttua nykypäivän vastaavaksi.

Hyvinvointialueilla myös omaishoitajayhdistysten yhteisöllinen tuki on tärkeä osa palvelukokonaisuutta ja se tulee vahvemmin nostaa esiin. Yhdistysten matalan kynnyksen toiminta ennaltaehkäisee usein. raskaamman tuen ja palvelujen tarvetta. Yhdistykset välittävät tietoa omaishoitajien konaisvaltaisesta tilanteesta päättäjillä sekä järjestävät myös tukitoimia omaishoitajille, kuten ylläpitämällä hyvinvointia edistäviä vertaisryhmiä ja tarjoavat tukea omaishoitajille. Hyvinvointialueiden on tunnistettava järjestöjen merkittävä rooli palveluiden kehittäjinä ja tarjottava kumppanuusrahoitusta järjestöille.