Kuka pitää vammaisten puolia? Hyvinvointialueiden vammaispalveluiden riittämättömyys huolestuttaa palveluiden käyttäjiä.

Moni murehtii jo, löytyykö palveluille puolustajaa, kun käyttäjät ovat marginaalinen ryhmä ja samalla kuntien järjestämät palvelut, että erityishuoltopiirit sulautuivat hyvinvointialueisiin. Yhteiskunnan tuki on vammaiselle korvaamatonta. Vammaispalveluja käyttävät aikuiset ja lapsiperheet kertovat toistuvasti, että heidän osallisuutensa ei toteudu tai toteutuu huonosti vammaispalveluissa. Tällä hetkellä vammaisten palvelut vaihtelevat kunnittain ja vammaisten yhdenvertaisuus palvelujen saannissa ei siis läheskään aina toteudu. Mitä voimme tehdä toisin hyvinvointialueilla, kun lähdemme luomaan uudenlaisia toimintamalleja.

Useimmiten haasteet vammaispalveluissa liittyvät vammaispalvelulainsäädännön vaihtelevaan soveltamiseen ja siten palvelujen sisältöihin sekä saatavuuteen. Tämä aiheuttaa niin alueellista kuin eri vammaryhmien välistä eriarvoisuutta. Vammaispalveluiden sosiaalityöntekijöiden suuret asiakasmäärät, määräajat asioiden käsittelylle nousevat usein esille ja aiheuttavat jonoja päätöksiin. Talouden reunaehdot synnyttävät joskus ristiriitoja tilanteissa, joissa vaikeavammaisten henkilöiden subjektiivista oikeutta palveluihin rajoitetaan taloudellisin perustein.

Hyvinvointialueiden käynnistyessä kaikki ovat samaa organisaatiota. Yhdenvertaisuus edellyttää esteettömiä, saavutettavia, yhteensovitettuja ja laadukkaita sote-palveluja ja niiden turvaamista myös vammaisille. Kun palveluja kehitetään kokonaisuutena, pystytään jalkauttamaan erityisosaamista ympäri maakuntaa. Jatkossa jokaisen tulee saada kaikki tarvittava tieto ammattilaisilta. Ei saa olla enää niin, että vammaisen itse, perheen tai omaisten tulee itse osata selvittää, mitä, kaikkia tukipalveluita tai apuvälineitä on mahdollisesti saatavilla. Vammaispalvelut pitkälti hoidetaan sosiaalityössä, joita terveydenhuollon palvelut täydentävät, joten raja-aitoja palveluiden välillä on madallettava.

Vammaispalvelujen sosiaalityön ammattilaisten osaamisvaateet ovat hyvin laajat. Tietoa tarvitaan erilaisten toimintakyvyn rajoitteiden, vammojen ja sairauksien vaikutuksista asiakkaan arjessa suoriutumiseen. Lisäksi vammaispalvelujen sosiaalityön ammattilaisen pitää osata löytää erilaisia ratkaisuista erilaisiin tarpeisiin, menetelmiä, joilla löytää oikea tapa kommunikoida ja selvittää asiakkaan tahtoa. Palveluita muotoiltaessa on tärkeää huomioida myös erilaiset vammaisten tarpeet. Palveluita muotoiltaessa on tärkeää huomioida myös erilaiset vammaisten tarpeet.

Joskus vammautuminen on syntymästä saakka tai pitkäaikaissairauden etenemisen vuoksi, jolloin tila on pysyvä. Toisaalta vammautuminen tapahtunut tapaturmassa ja kuntoutuksen avulla tilanne voi korjaantua. keskeistä kaikien vammaisten osalla, on , että vammautunut itse tai omaiset liian turhan usein joutuvat perehtymään eri tukien ja korvausten palveluviidakkoon. Näihin tarttuminen alkuvaiheessa auttaisi kuntoutujaa ja omaisia keskittymään vain vammautumisen jälkeisen elämänsä rakentamiseen sekä kuntoutumiseen. Kokemukseni voin mukaan varhain tehdyllä palvelusuunnitelman avulla voitaisiin parhaalla mahdollisella tavoin tukea vammautumisen jälkeisestä elämän rakentamisesta.

Muutoksen aikaansaamiseksi toimivat palveluketjut ja yhteen sovitetut palvelukokonaisuudet ovat ehdottoman tärkeitä vammaisen henkilön perusoikeuksien toteutumisen kannalta. Niillä varmistetaan ja tuetaan asiakkaan omatoimisuutta ja osallisuutta. Palvelutarpeen arvioinnissa tulee heti alkuun kartoittaa palveluntarve ja toimintakyky kokonaisvaltaisesti. Toimintakyvyn ja palvelutarpeen arvioinnissa on selvitettävä asiakkaiden niin fyysiset, psyykkiset, kognitiiviset kuin sosiaaliset edellytykset selviytyä heille merkityksellisistä ja välttämättömistä jokapäiväisen elämän toiminnoista omassa toimintaympäristössään. Tarkoituksena on löytää juuri jokaista parhaiten palvelevat tukimuodot. Niiden toimimattomuus johtaa helposti hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden vaarantumiseen. Kun vammaispalveluiden toimintamalleja luodaan asiakkaiden lähtökohdista, saamme luotua vammaispalvelujen osaamisverkoston, jolla aidosti voimme mahdollista tasa- arvoisia palvelumalleja asuinpaikasta riippumatta.

Varsinais-Suomen hyvinvointialueella tavoitteena tulee vahvistaa vammaispalvelujen peruspalveluja koko alueella ja osaamista eri palvelujen tasoilla. Muutamia ajatuksia mitkä itselläni ovat nousseet vammaisten palveluiden kohdalla. Haluaisin, että vammainen ihminen nähdään persoonana, ihmisenä ihmisten joukossa, eikä vain vamman kautta. Erityisenä osana haluan nostaa vammaispalvelujen avohuollon jalkautuvan toiminta, päivätoiminta tai kotiin annettavat palvelut vastaavat entistä yhdenvertaisemmin asiakkaiden tarpeisiin riippumatta siitä, missä asuu. Arjen sujumisessa on tärkeää etenkin se, että henkilökohtainen apu tulisi on yhdenvertaisesti kaikkien vammaisten ihmisten saatavilla, mutta siihen tarvitaan vammaispalvelulaissa myös muutos.

Vammaisten lasten ja nuorten kohdalla yhteen sovitetut palvelut ovat keskeinen tekijä turvaamassa lapsen kasvua ja kehitystä sekä vammaisen nuoren ikätasoista itsenäistymistä. Vammaisten lasten kohdalla tulevaisuudessa tulee kehittää lasten iltapäivä- ja loma-ajan toimintaa monipuolisemmaksi. Erityistä tukea tarvitsevien nuorten tuen ja kuntoutustarpeen arviointia ja järjestämistä sekä oman osaamisen vahvistamista tulee lisätä, jotta nuoren itsenäistymistä voidaan tukea. Palveluilla on suuri merkitys perheiden kokonaisuuden tukemisessa, vanhempien työelämään mahdollistamisessa ja toisaalta sisarusten tukemisessa.

Vammaispalveluiden pitää pyrkiä luomaan ja tukemaan mahdollisuuksien mukaan vammaisen toimintakykyä ja asumista omassa kodissa mahdollisimman itsenäisesti, jossa on huomioitava kodin mahdolliset muutostyöt. Yksilöllisiin tarpeisiin perustuvia välttämättömiä ja usein elämänmittaisia vammaispalveluita, kuten vammaisten henkilöiden asumispalveluita tulee hankkia ensisijaisesti asiakkaan omaan valintaan perustuvilla menettelyillä, johon voidaan hyödyntää palveluseteliä tai henkilökohtaista budjettia. Vahvan julkisen järjestäjän ohella muun muassa vammaisten ihmisten asumispalveluiden toteutuksessa tarvitaan yksityisiä toimijoita, joista myös pienemmille, esimerkiksi järjestötaustaisille toimijoille tulee turvata sote-uudistuksessa yhdenvertaiset toimintaedellytykset.

Erityisesti huolta kannan henkilöistä, joilla joko ei ole selvää diagnoosia tai on useita erilaisia diagnooseja. Usein monitarpeiset vammaiset henkilöille on liian vähän tukimuotoja tarjolla. Nämä asiakkaat saattavat joutua väliinputoajiksi, joista ei kenelläkään tunnu olevan kokonaisvastuuta. Toinen erityisen huolen kohteena oleva asiakasryhmä on erilaisten tukien varassa elävät vammaiset henkilöt. He saattavat olla haavoittuvaisia silloin, kun heillä itsellään ei ole kykyä puolustaa omia oikeuksiaan eikä myöskään läheisiä ihmisiä tukena.

Muutoksen aikaansaamiseksi, minun mielestäni hyvät vammaispalvelut syntyvät koulutetusta, osaavasta ja riittävästä henkilöstöstä sekä toimivista työyhteisöistä. Arvioinnissa tarvittavaa moniammatillista yhteistyötä tulee tiivistää ja joustavoittaa sosiaali- ja terveydenhuollon edustajien välillä. Asiakkaiden osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia on lisättävä monipuolisen ja laadukkaan palveluvalikoiman kehittämisestä. Vammaisten asiointipalveluja ja yhteydenottokanavia tulee kehittää keinoja millä yhteydenotto onnistuu mahdollisimman sujuvasti, oli sitten kyseessä sähköiset palvelut tai perinteiset palvelumuodot, jotka on rakennettu erityistarpeet huomioiden. On tärkeää, että vammaisneuvostoille luodaan hyvät toimintaedellytykset vammaisten ihmisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien turvaamiseksi.

Vammaispalvelut ovat kalliita ja niitä käyttää suhteellisen pieni määrä ihmisiä. Silti käyttäjilleen ne ovat elintärkeitä. Jos katsotaan vain kustannuksia, niin siinä kohtaa pitää osata ymmärtää, että se vaatii hyvin paljon resursseja ja erityisosaamista, eli silloin ei kannata katsoa suoraan sitä hintaa. Uskon, että oikea-aikainen palvelukokonaisuuden muotoilu, jossa asiakas saa osallistua omien palveluidensa suunnitteluun, säästää sekä yhteiskunnan varoja sekä auttaa asiakasta kuntoutumisessa.