Kuka hoitaa meitä tulevaisuudessa?
Syyskuussa Tehy julkaisi kyselyn tulokset, nykyisistä hoitajista alanvaihtoa on harkinnut jo lähes 90 prosenttia. Luvut kertovat huolestuttavan tosiasian, nyt herättävä ja löydettävä keinot henkilökunnan pitovoimaan. Alanvaihtohalukkuuden pääsyinä tuodaan esiin huonot työolot, henkilökunnan arvostuksen puute ja palkkaus. Hoitajapula tuntuu erityisen kovana vanhusten palveluissa ja kotihoidossa. Hoitajien eläköityminen, alan heikko vetovoima ja uusi hoitajamitoitus myös tuovat oman haasteensa.
Riittämättömyyden tunne on usein läsnä, samalla jatkuva vaatimuksien lisääntyminen, tehokkuus sekä tuloksellisuuden tavoittelu, jotta pysytään budjetissa, ovat myös nykypäivän hoitajan arkea.
Suomessa tulevien hyvinvointialueiden suurimpia haasteina onkin, onko meillä riittävästi sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia. Työvoiman saantiin liittyvät pitkäaikaiset rakenteelliset ongelmat ovat siis suuret. Avoimet työpaikat eivät kiinnosta nuoria ja sijaisia ei löydy.
Nyt olisi tärkeää ymmärtää, mitä henkilöstöpula todella maksaa. Mitä maksaa, ettei tehostetussa palveluasumisessa tai kotihoidossa ole riittävästi hoitajia? Toisaalta, mitä jos terveyskeskuslääkärille ei pääse ajoissa, vaan ongelmat kriisiytyvät. Mitä yhteiskunnalle maksaa ahdistunut tai masentunut lapsi tai nuori, joka ei saa tarvitsemaansa hoitoa tai pääse terapiaan riittävän ajoissa? Synnyttäjä ei saa tarvitsemaansa läsnäoloa ja kiireetöntä hoitoa synnytyksen aikana tai perhe ei saa riittävää tukea vastasyntyneen varhaiseen vuorovaikutukseen ja imetykseen. Kustannukset nousevat usein moninkertaisiksi, kun avunsaanti viivästyy. Meillä ei ole varaa siihen, että terveydenhuollon palvelut kaatuvat osaavan henkilöstön puutteeseen.
Sote-alan kriisi on kytenyt jo vuosia, jota koronapandemia on vain pahentanut, ei pelkästään etulinjassa työskenteleville. Omassa työssäni kätilönä näen aitiopaikalta, kuinka ovet heiluvat tiuhaan tahtiin ja osaavat ammattitaitoiset kätilöt valuvat pois ja meillä on huutava pula alan osaajista. Meillä ei ole varaa menettää enää yhtään osaavaa ammattilaista. Kätilöitä, kun ei sairaanhoitajan koulutuksella voida korvata.
Toimivien sosiaali- ja terveyspalveluiden kulmakivi on hyvinvoiva henkilöstö, arvokkainta mitä meillä on palvelujärjestelmässä. Valitettavasti korttitalo on romahtamassa, koska työhyvinvointiin panostukset juuri sote-palveluista tällä hetkellä puuttuvat. Tarvitsemme hyvinvointialuetta, jossa ihmisiä kohdellaan reilusti, jossa kaikki saavat tarvitsemansa hoidon ja jossa kenenkään ei tarvitse pelätä jäävänsä ilman apua. Tämän saavuttaaksemme meidän on rakennettava aidosti moniammatillisia hoitoketjuja, henkilöstön työoloista pitää huolehtia ja yhteistyö eri toimijoiden välillä on järjestettävä saumattomaksi.
Tammikuussa valittavat aluevaltuustot määrittävät, millaista henkilöstöpolitiikkaa jatkossa toteutetaan. Siihen on nyt oiva hetki vaikuttaa.
SDP:n viisiosainen resepti työolojen parantamiseen
- Parannetaan johtamista jokaisella hyvinvointialueella ja puretaan turhaa hierarkiaa.
- Tarjotaan jokaiselle työntekijälle mahdollisuus kehittää omaa osaamistaan lisä- ja täydennyskoulutuksella.
- Otetaan työntekijät mukaan uudistuksen käytännön toteutuksen suunnitteluun, ja tarjotaan kaikille työntekijöille mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä ja työyhteisöönsä niin muutoksen aikana kuin myös aina jatkossa.
- Parannetaan työoloja ja -ympäristöä muun muassa kehittämällä työterveyshuoltoa sekä turvaamalla henkilöstömitoitusten toteutuminen ja sijaisresurssit.
- Poistetaan perusteettomat palkkaerot harmonisoimalla alemmat palkat ylempien tasolle. Luodaan pidemmälle aikavälille kattava suunnitelma työolojen ja palkkauksen saattamisesta tasolle, jolla alojen arvostus ja houkuttelevuus säilyvät.